Pulu

Niitä on kaikkialla. Ne pulputtavat, kuruttavat, makoilevat auringossa ja kilpailevat keskenään ruoasta. Ne ovat japanin kielen termiä käyttääkseni äärimmäisen mai peesu (my pace), oman tahtinsa ja oman tiensä kulkijoita.

Pulu on hieno lintu. Sen voi yhtä lailla kohdata ottamassa laiskasti aurinkoa lämpimässä paikassa suuren parven kanssa kuin huhuilemasta yksinäisyyttään sadetta pitäen katoksen alla. Pulu ei turhia huoli. Ruokaa tulee jos tulee, ja jos ei, niin aina voi ottaa vielä vähän rennommin. Ja vaikka ruokaa saisikin, pulu jää usein ihmettelemään nokkansa edessä olevia herkkuja niin pitkäksi aikaa, että joku ehtii korjata ne parempaan talteen.

Ei järin fiksun näköistä toimintaa, myönnetään. Mutta mitä mahtaa kätkeytyä älyllisyyttä varsin himmeästi hohtavan, vaatimattoman ulkokuoren alle?

Ensinnäkin, pulu on taiteen ystävä. Tutkimusten mukaan pulu osaa tunnistaa barokkityylisen ja uusklassisen taidemusiikin eri kategorioihin kuuluviksi. Niitä on siunattu myös refinoituneella esteettisellä silmällä: pulu kykenee japanilaisen tutkimuksen mukaan erottamaan toisistaan kuvataiteen tyylikausia ja lisäksi toisen japanilaisen tutkimuksen mukaan arvostelemaan kuvataideteoksia hyvin samoin periaattein kuin ihminenkin.

Kuka tahansa buffet-ravintolassa syönyt on varmasti joutunut todistamaan ihmisluonnon alhaisia puolia: ahneutta, itsekkyyttä ja välittämättömyyttä muita kohtaan. Aivan saman ravinnon johdatteleman vietin alaisia ovat kesykyyhkyt, joiden varsin muuten raukeaa elämää kenties juuri ruoka eniten vilkastuttaa. Ne osaavat myös harhaanjohtaa muun parven paikkaan, jossa ruokaa muka on, ja pian sen jälkeen lentää takaisin tyytyväisinä sinne, mistä ne oikeasti saavat ravintoa. Voi vain kuvitella, miltä harhaanjohdettu parvi näyttää yksilön viedessä herkut sen tietämättä.

Ruoan ohella toinen pulujen elämää rikastuttava tekijä on yhteisöjen sisällä. Pulu on ihmisen tavoin lisääntymiskykyinen ympäri vuoden. Naaraat joutuvat jatkuvasti sietämään urosten toinen toistaan näyttävämpiä iskuyrityksiä, jotka koostuvat aina uroksen rinnanpullistelusta ja pulputuksesta. Naaraita käy sääliksi, mutta ne osaavat kyllä jättää urokset huomioitta kovin hienotunteisesti.

En ole muuten ikinä nähnyt näiden yritysten onnistuvan.

Kioton Higashi honganji -temppelillä pulut ovat kerääntyneet sankoiksi joukoiksi elämään huolettoman rauhallista elämäänsä. Myös täällä ainoa asia, joka niihin saa vauhtia, on ruoka. Ihmisiin tottuneina nämä linnut eivät epäröi kerääntyä käsivarrelle tai vaikkapa pään päälle, mikäli syötävää vain on vain saatavilla.

Ima, inochi wa anata wo ikiteiru, elämä elää sinua juuri nyt, lukee temppelin ulkopuolella. Jostain syystä näitä kyyhkyjä katsoessa tämä on helppo uskoa todeksi.

Itse asiassa kun tarkemmin ajattelee, en tiedä onko ihan vain sattumaa, että puluja on kerääntynyt Higashi honganjille tässä määrin. Miksi ne ovat tulleet juuri tänne? Pulu ei ole mikään tyhmä lintu. Jo lyhyt Wikipedian artikkeli osoittaa, mihin kaikkeen melko poikkeukselliseen pulut pystyvät. Silti ne elävät niin kuin ne elävät, enkä voi olla ihailematta tätä puolta niissä.

Ehkä pulut sittenkin tietävät jotain, mitä me emme tiedä.