ABURI

Meillä jokaisella on hetkiä, joina joudumme tekemään valinnan: lähteäkö vielä juomaan se yksi vai ei?

Sinä päivänä olin paitsi ollut jo ottamassa vastaan ensimmäistä japanilaista apurahaani, myös antamaan ensimmäisen pianoesitykseni Japanissa. Itseni esitteleminen japaniksi (keigolla eli kohteliaalla kielellä) jännitti ehkä enemmän kuin itse esitys, mutta illan pääesiintyjiä Masatoa ja Yoshiota oli miellyttävä kuunnella. Illan kiinnostavimmat keskustelut syntyivät vieressäni istuneen japanilaisen Japanin kielen ja kulttuurin professorin kanssa. Ottaen huomioon, millä innolla hän täytti lasiani oluella en yhtään ihmettele, että päädyimme kulttuurieroja läpikäydessämme klassikkosanaparin yopparatteru ja juopporatti (joiden merkitys on melkoisen lähellä toisiaan) vertailemiseen.

En siis olisi tarvinnut sitä yhtä. Mutta nyt onkin otettava huomioon, että Kōenjissa on Aburi.

Aburi on yhdeksän asiakaspaikan baari, tai ehkä ennemmin baaritiski, jolla on sen värikkäälle vakiasiakaskunnalle tärkeä merkitys. Myös minulle sillä on erityinen merkitys, sillä Aburi asiakkaineen tarjosi minulle viime syksynä parhaimmat puhutun japanin kielen käytännön oppituntini. Aburissa saa myös baariruokaa, jota parempaa saa harvoissa ns. laadukkaissakaan ravintoloissa Helsingissä. Viime vuonna viimeisenä päivänäni Japanissa söin Aburissa ostereita. Minä ja viime syksynä kanssani Aburissa iltoja viettäneet "Nekotalossa" asuneet suomalaiset jäimme kaipaamaan tuttua baaritiskiä niin paljon, että kyhäsimme helmikuussa oman Aburimme Helsinkiin.

 

Lähtiessäni siis sille yhdelle ylimääräiselle oluelle odotukset olivat korkealla. 

Turhaan. Tällä kertaa kukaan ei keskustellut kanssani, kaikki katsoivat pesäpalloa ja minä jäin lähinnä pohtimaan, mitä kirjoittaisin kokemuksesta blogiini. Asia ei ollut mitenkään eri tavalla käydessäni Aburissa toisella kerralla Kumin kanssa. Asiaa pohdittuani en voinut kuin päätyä siihen lopputulokseen, että oikeasti viime syksynä keskustelun herättäjänä toimivatkin minun, oudon japania osaavan ulkomaalaisen sijaan kuvassa näkyvät kolme tyttöä. (Tarkemmin ajateltuna ainoa poikkeus tähän oli se kerta, kun muuan hokkaidōlainen nainen yritti nipistellä poskiani, ja se oli kiusallista.)

Mitä Aburista siis tällä kertaa jäi käteen? Ehkäpä ennen kaikkea tämä kuva. Lähetimme keväällä haikean kirjeen ja valokuvan omasta Aburistamme oikeaan Aburiin. Se oli tullut turvallisesti perille.

Baarimikko Nobu vakuutti olevansa chō-genki, superpirteä. Hienoa, että jotkut asiat ovat kuten pitääkin.