Kōenji

お帰りなさい - Japaniin saapuvat toivotetaan Naritan lentokentän tekstissä japaniksi tervetulleiksi kotiin, englanniksi tervetulleiksi Japaniin. Ensimmäisistä hetkistä asti kaikki Japanissa tuntui niin äärimmäisen luontevalta, että myös japaninkielinen toivotus tuntui luontevammalta. Juna-asemien kuulutukset, ihmisten puheensorina, opasteet – nähtävästi ihmisen on mahdollista luoda jonkinlainen tunne kodista myös vain 1,5 kuukaudessa.

Muodollisuudet Naritan kentällä hoituivat käden käänteessä, vaikka minua oli peloteltu jopa neljän tunnin tiukoilla haastatteluilla uuden, ulkomaalaisille suunnatun asukaskortin byrokratiaan liittyen. En olisi välttämättä oikein jaksanut sellaista, joten hyvä näin.

Lentokentällä koti-Suomessa vakuutin parille japanilaiselle tuliaisia etsivälle naiselle, että karhunliha on hyvänmakuista. ”Ilmeesi ei näytä siltä että se olisi totta”, he nauraa räkättivät, ja päädyin suosittelemaan poronkäristystä.

Olen tällä hetkellä Kōenjissa, siinä Tokion kaupunginosassa, jossa viime vuonna asuin. Kaikki sen kapeat kujat, pikkuravintolat, erilaisten ruokien houkuttelevat tuoksut ja käytettyjen vaatteiden liikkeet ovat ennallaan. Ainoa, mikä eroaa viime syksystä, on tämä yli 30 asteen lämpö yhdistettynä tuskallisen korkeaan ilmankosteuteen.

Viikko Tokiossa. En tiedä voisinko nyt toivoa enempää.