Musashinon olutpanimo

The Premium Malts on mielestäni Japanin paras olut.

Sillä sattuu olemaan myös sama valmistaja kuin aiemmin ylistämälläni viskillä, Hibikillä.

Ja kuten Yamazakin tislaamolle, myös Suntoryn olutpanimoille on mahdollista tehdä vierailuja.

Ja sattuu olemaan myös niin, että yksi mahdollinen vierailukäynti on 1,5 tunnin mittainen koulutuskäynti ja maistelu liittyen yksinomaan The Premium Malts -olueen.

Yhtälön lopputulosta ei tarvitsekaan varmaan sen kauempaa arvailla.

Suntoryn Musashinon olutpanimo sijaitsee varsin kätevän matkan päässä Kōenjista: hetki Chūō-linjalla, toinen Musashino-linjalla, ja pian silmien edessä jo nouseekin Suntoryn kookas, valkoinen panimorakennus. Kello 11 arkiaamuna oli hyvä aika tutustumiskäynnille sikäli, että muita kävijöitä oli alle puolet siitä määrästä, mitä voisi olla.

En jaksa yllättyä siitä, että olen ryhmän ainoa ulkomaalainen. Sen sijaan keskityn maistamaan eteemme kannettuja  käyttämiä maltaita ja haistelemaan humaloita. Kiinnostavaa tässä ideassa on se, että rinnakkain on asetettu The Premium Maltsiin käytetyt maltaat ja humalat ja yleensä japanilaisiin oluisiin (siis myös Suntoryn muihin tuotteisiin) käytetyt maltaat ja humalat. Erot mauissa ja tuoksuissa ovat merkittäviä. Minulle humalat tuovat mieleen ennen kaikkea kotoisen katajapöheikön, japanilaiset taas pitävät tuoksua vastenmielisen pistävänä. Kulttuurierot voivat olla myös tällaisia.

En ole koskaan vaivautunut lukemaan The Premium Maltsin tuoteselostetta, joten yllätyn siitä, että sekä maltaat että humalat ovat kotoisin Japanin sijaan Tshekistä. Viskeistään poiketen Suntory ei ole edes pyrkinyt tuomaan The Premium Maltsiin mitään varsinaisesti japanilaista elementtiä. Japanin olutkulttuuriin yhtiöllä on silti ollut vaikutus: se nimittäin valmisti Japanin markkinoille ensimmäisen kotikäyttöön tarkoitetun japanilaisen tölkkioluen. The Premium Malts, alkuperäiseltä nimeltään Malts Premium, taas oli ensimmäinen yritys tehdä Japanissa eurooppalaistyylistä olutta raaka-aineiden alkuperämaata myöten.

Ja sitten on tietysti se puhdas, japanilainen lähdevesi, josta Suntory on täällä aivan yhtä ylpeä kuin Yamazakin tislaamollakin.

"Hienostunut kukkaistuoksu, syvä täyteläinen maku ja umami" (華やかな香、深いコクと旨み) on slogan, jonka kuulemme koulutuksen aikana yhä uudestaan ja uudestaan. Itse asiassa niin usein, etten voi välttyä ajattelemasta sen toistoa pyrkimyksenä hienovaraiseen aivopesuun.

Yksi asia, josta Suntoryssa kuitenkin pidän, on se, että aina kun yritän nauraa sen mainostempauksille tai konsepteille, ne onnistuvat osoittamaan pitävänsä paikkansa.

Maistelussa lasimme täytetään The Premium Maltsilla suoraan hanasta. Oluen rinnalle on asetettu pieniä syötäviä, joista kukin tukee oluen tiettyä piirrettä. Tämä on ideana varsin onnistunut. Oluen nauttiminen esimerkiksi pehmeän ananasmarmeladin kera todella korostaa sen kukkaisia piirteitä – ja kun ne on kerran maistanut tällä tapaa, ne tulee seuraavalla kerralla maistamaan myös ilman ananasmarmeladia.

Tumma The Premium Malts, jota ei oppaan mukaan vielä ole saatavana tölkkiversiona (mutta jonka itse asiassa näin kyllä myynnissä Kiotossa), ei jää kauas tshekkiläisistä esikuvistaan. Ennen kaikkea olut on täyteläinen, voimakkaan mämminen ja täynnä tummia aromeja. Siinä maistuvat ensiluokkaiset maltaat ja terve kunnianhimo.

Lopuksi meitä kehotetaan maistamaan vaaleaa The Premium Maltsia tölkistä. Maku poikkeaa hanaversiosta huomattavasti, minkä jälkeen meidät opetetaan kaatamaan olut lasiin siten, että se maistuu lähes samalta kuin ravintolan hanasta valutettuna. Jälleen konsepti, jolle etukäteen hymähtelin ja joka kuitenkin osoitti pitävänsä täysin paikkansa.

Tämä on toinen kerta, kun Suntory on onnistunut yllättämään, ehkäpä jopa niin sanotusti "viemään minua". En pidä tätä ole ollenkaan pahana asiana. Itse asiassa toivoisin sitä tapahtuvan alkoholijuomatuottajien - erityisesti suurten sellaisten - kohdalla useamminkin.

Ja kuten käynti panimolla osoittaa, Suntory oikeasti välittää ympäristöstä ja näkee paljon vaivaa (ja kuluttaa rahaa) mahdollisimman luontoystävällisen tuotannon takaamiseksi. Vaikka se ei vaikuta tuotteisiin, minun silmissäni se nostaa yhtiön arvoa melkoisesti. Minulta ei heru valtavasti sympatiapisteitä Bordeaux’n tietyille ylihintaista viiniä tuottaville tiloille, jotka esimerkiksi pyörittävät jatkuvasti helikoptereita tarhojensa yläpuolella torjuakseen ei-toivottua kastetta mutta taatakseen periaatteessa tuotantoprosessin "perinteisillä menetelmillä" kemiallisen kikkailun sijaan.

Ei tosin ehkä pitäisi sanoa tätä ennen kuin olen vieraillut tämän kuun lopussa Tomi no okan viinitilalla ja samalla Hakushun viskitislaamolla. Ne tulevat myös merkitsemään omien alkoholijuomiin liittyvien opiskelukokemusteni päättymistä Japanissa ainakin joksikin aikaa.

Tätä ennen aion kuitenkin nauttia oikealla tavalla lasiin kaadetusta The Premium Maltista. Ja tietysti ennen kaikkea sen kukkaisesta tuoksusta ja syvästä täyteläisyydestä.