Keltainen hiekka eli saasteita Kiinasta

Maa järisi pitkästä aikaa Tokiossa muutama päivä sitten. Jollain tapaa se tuntui jopa helpottavalta, koska monen viikon tauko saattaa ennakoida suurta maanjäristystä. Toisin kuin suhteellisen vakaalla Kansain alueella (Kiotossa maa ei järissyt kertaakaan siellä oloni aikana), Kantōssa pikkujäristykset kuuluvat arkipäivään siinä missä vuoriset maisemat muualle Japaniin.

Maanjäristykset ovatkin se luonnonilmiö, josta ulkomaalaiset ovat yleensä hyvin tietoisia Japaniin tullessaan. Tästä syystä viime syksynä lähestyvä taifuuni kuulosti jo huomattavasti vaarallisemmalta, joskaan viimesyksyinen ei vuorten ympäröimässä Kiotossa tuntunut juuri miltään.

Nyt pääsin kuitenkin kokemaan sen eksoottisimman ilmiön, nimittäin voimakkaan tuulen mukanaan tuoman, kaikkialle tunkevan keltaisen pölyn ja hiekan. Ja tämä hiekka ei suinkaan ole japanilaista alkuperää, vaan saapuu tuulen mukana Kiinasta ja Mongolian aavikolta.

Viime viikolla ajattelimme käydä katsomassa Nipporin auringossa lekottelevia kissoja. Ilma oli mitä aurinkoisin, ja Kōenjin kattona levittäytyi kirkkaansininen taivas.

Tokio on kuitenkin aika laaja. Ja sitä säätiedotusta olisi kannattanut katsoa ennen lähtöä.

Kaikki vaikutti olevan hyvin vielä Nipporin asemalla, mitä nyt taivas oli hieman heikomman sininen kuin Koenjissa. Mitä lähemmäksi oletettua kissojen oleskelupaikkaa lähestyimme, sitä keltaisemmaksi taivas alkoi muuttua. Samalla tuuli voimistui hetkessä nopeuteen, joka ei tuntunut aivan normaalilta.

Mutta voimakkaaseen tuuleen olen kyllä tottunut. Epänormaalimmalta näytti kirkkaankeltaisena hohtava horisontti.

Tässä olevat kaksi kuvaa on otettu kymmenen minuutin sisällä. Ensimmäisessä kuvassa olimme matkalla Nipporin juna-asemalta katsomaan Nipporin kissoja. Toisessa kuvassa olimme matkalla Nipporin juna-asemalle, pakoon outoa silmiin ja keuhkoihin asti tunkeutuvaa pölyä ja hiuksia riepottelevaa tuulta. Sekä niihin liittyvää, jollain tapaa äärimmäisen saasteiselta tuntuvaa tihkuvettä.

Saasteinen tuntu ei ollut mitenkään harhaa. Kun samana päivänä pitämämme vaatteet pyörivät pyykkikoneessa ja kuivattelin itseäni suihkun jälkeen toivoen, etten enää löytäisi mistään hiekanmurustakaan, perehdyin ilmiöön vähän tarkemmin. "Aasian pöly", kuten ilmiötä nähtävästi virallisesti kutsutaan (japanin kielen sana on 黄砂, kōsa eli keltainen hiekka), kantaa mukanaan muun muassa raskasmetalleja ja ihmiselle melkoisen haitallisia bakteereja.

Ei liene vaikeaa arvata, että aivan samoin kuin tuulien Suomeen kuljettaman Venäjän metsäpalojen savut nostattavat kärkkäitä sanoja itänaapuria kohtaan, täällä kaikki eivät suhtaudu länsinaapuriin tämänkaltaisen ilmiön keskellä pelkällä myötätunnolla. Edellä kuvattua erityisen hankalaa päivää lukuun ottamatta huomattavasti hiekkaa enemmän täällä oloa on kuitenkin häirinnyt sugi-puun (suomeksi, no, sugipuu) siitepöly ja sen tuomat allergiareaktiot.

Siitä huolimatta on pakko sanoa, että jollain tapaa kasvien siitepöly tuntuu huomattavasti luonnollisemmalta kuin bakteeripitoinen ja raskasmetalleja sisältävä aavikkohiekka. Tämän ajatuksen yritän pitää mielessäni myös Suomeen palattuani niinäkin hetkinä, kun kevät on rinnan sijaan vallannut punaisina kutittavat, vettä vuotavat silmät eikä nenä haista mitään.

Katsotaan tuleeko mieleeni tuolloin ikävöidä järisevää maata tai taifuuneja.