Japanilaisia henkiolentoja Iwatessa

Tōno on erilaisten kansantarujen aarreaitta. Erityisesti vedessä asuva taruolento kappa on otettu kaupungin maskotiksi: jopa poliisikoppi on koristeltu kapan näköiseksi. Kaupungissa on myös lampi, jossa kappoja voi yrittää pyydystää ripustamalla siiman päähän, no, mitäs muutakaan kuin kurkkua, kapan lempiruokaa.

Kapan pyydystäminen ei meiltä onnistunut. Tōnossa elää kuitenkin muitakin henkiolentoja (japaniksi yōkai). Yksi niistä on zashiki warashi (座敷童), hyväntahtoinen mutta kepposteleva lapsikummitus.

Zashiki warashi on yleensä 5-6-vuotias polkkatukkainen poika tai tyttö. Sukupuolta on useimmin vaikea määritellä, mutta ilmeisesti pojat pukeutuvat usein mustaan ja tytöt punaiseen. Zashiki warashit viihtyvät suurissa, vanhoissa japanilaisissa taloissa ja tuovat onnea paikkaan, jossa ne asuvat. Vastaavasti talo joutuu huonon onnen kohtaamaksi, mikäli zashiki warashi lähtee pois. Välillä henkiä saattaa asua talossa useampikin. Zashiki warashit pitävät keppostelusta, erityisesti äänten aiheuttamista huoneissa, joissa kukaan ei ole. Samoin ne saattavat näpistellä ruokia (itse asiassa mikäli niille ei ole ruokaa tarjolla, ne saattavat lähteä pois) sekä aiheuttaa yöllä unettomuutta. Joskus ne leikkivät lasten kanssa, ja joidenkin tarinoiden mukaan ainoastaan lapset voivatkin nähdä ne.

Hayachine furusato gakkōlla (Hayachinen kotiseutukoulu) kuitenkin kohtasin vanhan naisen, joka kertoi nähneensä zashiki warashin.

Eräänä iltana tämä nainen käveli kotiinsa Furusato gakkōn lähettyvillä, kun hän huomasi koulun ikkunassa kahden tytön hahmot. Koska oli jo melko myöhäinen ilta, nainen ihmetteli kovasti näkemäänsä: koulullahan ei enää pitänyt olla edes opettajia, saati sitten oppilaita.

Hän hämmästeli asiaa ääneen kohdatessaan naapurinsa, joka kertoi, että koululla asuu ehkä zashiki warashi -henki. Yöllä nainen ei saanut unta. Hän ei voinut olla ajattelematta näkemäänsä kahta tyttöä. Aamulla hän kertoi asiasta miehelleen, joka tokaisi kokemuksen olevan hölmöä pötypuhetta.

Kaksi viikkoa myöhemmin naista pyydettiin kouluun töihin. Hän ajatteli, että koulussa asuvat tytöt olivat kutsuneet hänet kouluun ilmestymällä ikkunaan. Hän otti työn vastaan ja työskentelee koulussa edelleen. Itse asiassa ottaen huomioon, että tarinoiden mukaan erityisesti koulun vieressä sijaitsevaan Hayachinen (早池峰) pyhäkköön, jossa mekin vierailimme, kaukaa saapuvat matkustajat törmäävät zashiki warasheihin, koko kertomus tuntuu ainoastaan luonnolliselta.

Kuulostaako uskomattomalta tarinoinnilta? Voisin kuvitella monien ajattelevan niin.

Kuitenkin nimenomaan Furusato gakkōssa koin itse kaksi erikoista asiaa, joille en edelleenkään keksi selitystä.

Kun ensimmäisenä päivänä olimme tutustumassa kouluun, ja kaikki muut olivat koulun toisessa päässä minun tutustuessani tarkemmin huoneisiin yksin, päädyin hetkeksi hengille omistettuun huoneeseen. Huoneen nurkassa seisoi tukevasti lasivitriini täynnä erilaisia nukkeja.

Katsoessani vitriiniin yksi zashiki warashi -nukeista alkoi täristä. Se tärisi hetken ja lopetti sitten. Ajattelin tämän johtuvan ehkä siitä, että joku kävelisi käytävällä ja aiheuttaisi siten vitriiniin tärinää, mutta ketään ei tullut. Itse olin huoneessa täysin liikkumatta. Yksikään toinen nukke ei tärissyt, enkä saanut niitä tärisemään huoneessa kävelemällä. Olin hämmentynyt.

Seuraavana päivänä, lasten jo saavuttua koululle, kävelin pitkin koulun pitkää käytävää yhden pojista kanssa kaikkien muiden ollessa jälleen rakennuksen toisessa päädyssä ruokailemassa. Kun olimme juuri kävelemässä koulun musiikkihuoneen ohitse, sisältä kuului voimakas rummun ääni. Lyöntejä oli vain yksi. Koska minä ja tämä poika ihmettelimme asiaa kummatkin, menimme tarkistamaan, kuka lapsista oli musiikkihuoneessa ruokalan sijaan.

Huoneessa ei ollut ketään.

Musiikkihuoneessa ei ollut yhtä ainutta paikkaa, johon olisi voinut piiloutua. Lattialla ei maannut rumpukapulaa tai mitään muutakaan, mikä olisi vaikkapa pöydältä pudotessaan voinut lyödä rummun kalvoa. Sitä paitsi soinut rumpu on sivulta lyötävää mallia, joten en aivan helposti pysty keksimään sitä monimutkaista yhteensattumien sumaa, joka olisi voinut aiheuttaa kuulemamme äänen. Kanssani ollut poika vaikutti vähän säikähtäneeltä.

Jokainen uskoo, mihin haluaa. Iwate on kuitenkin varsin ainutlaatuinen paikka.