Lähdössä Tōnoon

En oikein tiedä, mitä pakata. Mitä dokumentin kuvauksiin yleensä tarvitaan mukaan? Muutama paita, puvuntakki? Pino oppikirjoja, ainakin junassa on aikaa opiskeluun. Tabi-sukat, koska Kiotoon palattuani juoksen 20 minuutissa nō-teatterinäyttämölle. Pussillinen muumipurkkaa japanilaisille lapsille.

Olen lähdössä huomenna Tōnoon, Japanin pääsaaren pohjoisosassa sijaitsevaan Iwaten prefektuuriin. Kaupungissa kuvataan Japanin yleisradion NHK:n dokumenttisarjaa, ja toimin assistenttina yhden osan osan kuvauksissa.

Tōno on Japanissa tunnettu etenkin rakastetun folkloristiikan tutkijan Kunio Yanagitan teoksesta Tōno monogatari (Kertomus Tōnosta), joka kokoaa yhteen erilaisia kansantarinoita. Useat näistä tarinoista liittyvät laajemminkin Japanin kansantarustoon, ja koska Tōno on kirjan ansiosta profiloitunut kansantaruston kotosijana, moni paikka ja monet rakennukset siellä on pidetty historiallisessa kunnossa. Kansantarusto on vahvasti esillä monessa asiassa, ja Tōnossa on esimerkiksi lampi, jossa asuu kappoja, Japanin tarustoon kuuluvia vesieläimiä.

Mutta mitä nähtävyyksiin tulee, näen sen mitä ehdin, koska tällä kertaa kyse ei ole turistimatkasta. Iwaten prefektuuri, jossa Tōno sijaitsee, on yksi viime vuoden tsunamin katastrofialueita. NHK tuottaa tällä hetkellä dokumenttisarjaa, jossa erilaiset artistit ja muut tunnetut henkilöt pohtivat omaa suhdettaan maailmaan katastrofin jälkeen. Suomalaisittain tämän sarjan tunnetuimpiin esiintyjiin kuuluvat muun muassa kokki Alain Ducasse sekä rock-tähti Cyndi Lauper.

Mukana on kuitenkin myös suomalainen Heikki Mäenpää.

Tutustuin Heikkiin alun perin pian viime vuoden tsunamin jälkeen, kun Heikki järjesti upean hyväntekeväisyyskonsertin Helsingin yliopiston juhlasalissa. Konsertti kokosi yhteen suuren joukon suomalaisia ja japanilaisia muusikoita ja samalla suuren yleisön. Osallistuin itse konserttiin esiintyjänä ja taustavoimina. Kun taas itse järjestin hyväntekeväisyys- ja muistokonsertin viimevuotisen katastrofin uhreille Temppeliaukion kirkossa tänä vuonna, Heikillä oli luonnollisesti elintärkeä tärkeä rooli tässä konsertissa.

Kun Heikki pari viikkoa sitten soitti minulle ja pyysi minua mukaan tähän NHK:n dokumenttiin, olin ilman muuta mukana. Heikki on hyvin poikkeuksellinen ihminen, joka on saanut paljon hyvää aikaan niin musiikillaan kuin muilla teoillaankin, joten en sinänsä yhtään ihmettele suomalaisittain varsin poikkeuksellista paikkaa yhtenä NHK:n dokumenttisarjan esiintyjistä. Voi olla, että lopullisessa dokumentin osassa myös minä olen esillä, sillä ainakin Heikki on toivonut tätä korostaakseen tekemäämme yhteistyötä. Tämä on toki puolestani ok, ja tietysti olen iloinen, jos myös ohjaaja haluaa minut esille muutenkin kuin nimeksi lopputeksteihin.

Se on kuitenkin sivuseikka. Tärkeää on se, että olemme menossa alueelle, jossa tapahtui viime vuonna sanoinkuvaamattoman murheellinen katastrofi, ja se, että tulemme Tōnossa tapaamaan joukon 6-10-vuotiaita lapsia, jotka menettivät kotinsa tai joutuivat muuten kärsimään katastrofista.

Nämä lapset ovat muuttaneet varsinaisilta katastrofialueilta eli rannikolta sisempään Iwateen. Viikonloppuna pidämme heille Heikin kanssa ns. metsäkoulua, ja Heikki, joka on Japanissa tunnettu Muumi-esityksistään, toki tuo mukaan erityisesti tämän näkökulman. Itse toimin tulkkina ja apuopettajana. Tarkoituksemme on muun muassa laulaa lasten kanssa suomeksi Heikin kappaletta Vedessä paperilaiva, jonka sanat käänsin myös japaniksi (水の上に紙船). Todistin itse viime vuonna Helsingin yliopiston juhlasalin hyväntekeväisyyskonsertissa, miten kyseinen laulu liikutti kyyneliin asti suuren osan yleisöstä korkea-arvoisia diplomaatteja myöten. Mikä olisi siis upeampi kappale opettaa lapsille Iwatessa?

En tiedä voinko päivittää blogiani näiden päivien aikana, mutta Jussi Lähde on perustanut Tsunamirannan lapset -nimisen blogin, joka keskittyy Heikin matkaan. Blogista saanee tulevinakin päivinä hyvän käsityksen siitä, mistä on kyse. Aamulehdessä myös julkaistiin Heikistä ja hänen matkastaan juttu tänään.

11.3.2011 on jotain, mitä emme saa unohtaa. Siksi minäkin olen nyt lähdössä Tōnoon.