Murha yliopistolla

Kun pyöräilin maanantaiaamuna yliopistolle Kamo-joen vartta, näin koko joen leveydeltä rivissä hitaasti ja järjestelmällisesti jokea ylöspäin eteneviä miehiä. Oli selvää, etteivät he olleet pyydystämässä joen harvoja kaloja tai tehneet tätä huvikseen. He etsivät jotain. Ehkäpä murha-asetta, ajattelin leikilläni pyyhältäessäni joukon ohi aamuluennolle.

Olisin varmasti unohtanut koko tapahtuman, ellei leikillinen arvaukseni olisi itse asiassa osunut oikeaan. Ja minä olin tuona aamuna pyöräilemässä juuri siihen yliopistoon, jossa murha oli tapahtunut.

Tarkalleen ottaen kyse on Dōshishan yliopiston naapurissa sijaitsevan sisaryliopistolla, Dōshisha Women’s College of Liberal Artsin (同志社女子大学) tapahtuneesta murhasta. Yliopiston 36-vuotias työntekijä kehotti 59-vuotiasta ylempiarvoista kollegaansa lopettamaan heidän yhteisen naiskollegansa ahdistelemisen. Nainen on ilmeisesti nuoremman työntekijän naisystävä.

Mustasukkaisuus aiheuttaa pahimmillaan kamalia tekoja. 59-vuotias päätyi verityön tehtyään heittämään murha-aseena käyttämänsä veitsen Kamo-virtaan (joka on näin sivumennen sanoen mataluudestaan johtuen ehkä huonoin paikka kätkeä mitään). Tätä veistä etsivän joukon näin aamulla pyöräillessäni luennolle.

Dōshishalla tapahtuu tällä hetkellä muutakin tavallisesta poikkeavaa. Japanin yleisradio NHK tuottaa vuosittain menneisyyteen sijoittuvan ns. taiga-draaman (大河ドラマ), joka kerää taatusti suuret katsojaluvut. Ensi vuoden draama kertoo Dōshishan yliopiston perustajan Jō Niijiman (tai "Joseph Hardy Neesima") vaimosta Yaesta ja on nimeltään Yae no sakura (Yaen kirsikankukat). Alun perin ajattelin tämän tarkoittavan myös kuvaussessioita yliopistolla, mutta ottaen huomioon, että draama tulee sijoittumaan 1800- ja 1900-luvun vaihteeseen, nykyisellä kampuksella moderneine rakennuksineen lienee aika haastavaa kuvata mitään näin kauas menneisyyteen sijoittuvaa.

Japanissa, jossa yliopistoylpeys on suuri asia, tämä tietysti tarkoittaa sitä, että Dōshisha on hyvin ylpeä draamasta; Yae Niijima kun ei ole tunnettu vain "Jō Niijiman vaimona", vaan hänellä oli myös tärkeä rooli esimerkiksi yliopiston perustamisessa. En ole ikinä nähnyt yhtäkään NHK:n taiga-draamaa, joten odotan tämänkertaista sitäkin suuremmalla mielenkiinnolla. Harmi vain, että katselu tulee väistämättä keskeytymään kesällä palatessani Suomeen.

Mitä Helsingin yliopistoon tulee, erilaisia TV- ja elokuvaprojekteja varmasti tulee ja menee, kuten on tullut ja mennyt tähänkin asti. Samanlaisia ylpeysreaktioita on mahdotonta kuvitella Suomessa, jossa opiskelijat tuskin tuntevat oman yliopistonsa perustajahahmoa, tämän puolisoa tai välttämättä yliopistonsa historiaa muutenkaan. Helsingin yliopistolla tapahtuvat elokuvaprojektit ovatkin olleet vähän erilaisia. Tuoreessa muistissani on esimerkiksi Virpi Hämeen-Anttilan ihan mainioon Suden vuosi -romaaniin pohjautuva luokattomuudessaan vertaistansa hakeva Olli Saarelan ohjaama filmatisointi, jossa kirjallisuustieteilijät tuntuvat ennen kaikkea viihtyvän Kansalliskirjaston parvella paksua sikaria poltellen. Totuus lienee tarua huomattavasti tylsempää.

Mutta no, totuus on onneksi tarua tylsempää Helsingin yliopistolla siinä mielessä, että ainakaan en muista yhtä ainutta suoraan yliopistoon liittyvää mustasukkaisuusmurhaa, ja viimeisin itsemurhakin on tietääkseni useamman kymmenen vuoden päässä menneisyydessä. Uutisotsikoihin päätymätöntä draamaa yliopistolla sen sijaan tapahtuu sitäkin enemmän. En yhtään ihmettele, että Virpi Hämeen-Anttilan omista väitteistä huolimatta monet arvelevat Suden vuodenkin olevan vähän enemmänkin kuin vain puhdasta fiktiota.