Informatiivisesti nimetyn, Umedasa sijaitsevan The Symphony Hallin (ザ・シンフォニー・ホール）konsertti alkaa ylevästi Dōshishan yliopiston hymnillä. Teos on orkesterisovituksena juuri niin jäykän juhlallinen ja pompöösi kuin saattaa olettaakin. Ennen kaikkea siitä tulee mieleeni varusmiespalvelukseni soittokunnassa.
Kun Finlandian ensimmäiset sävelet alkavat kaikua salissa, tunnen kylmiä väreitä. Ne jatkuvat koko teoksen ajan.
Muistan kokeneeni jotain samankaltaista kaksi ja puoli vuotta sitten Saksassa, kun kävin Tübingenin yliopiston kurssin Sibeliuksen orkesteriteoksista. Tällä kertaa vaikutus on kuitenkin voimakkaampi. Ehkä siksi, että olemme kaukana Suomesta. Tai siksi, että on upeaa kuulla näin hieno esitys Finlandiasta ja toisesta sinfoniasta salissa, jossa en näe minun ja Antin lisäksi yhtä ainutta länsimaalaista. Minä olen musiikkitieteilijä, Antti taas sanoo ettei sinänsä ymmärrä mitään musiikista. Siitä huolimatta Sibeliuksen vaikutus meihin on sama.
Lopetamme iltamme okonomiyakilla – tarkemmin sanottuna ravintolan "Osaka-setillä", jonka jaamme kolmestaan Antin ja Saorin kanssa – Yodobashi Umedan ylimmässä kerroksessa. Yritämme kääntää Finlandia-hymnin sanoja japaniksi, mutta se osoittautuu yllättävän haastavaksi. Yodobashin mainoslaulu (Pikku-Kallen auto -laulun melodia) jää soimaan kaikkien päähän, mutta astuttuamme myöhäisillan Umedaan huomaan toisen sinfonian lopetuksen palaavan takaisin. Samalla meitä ympäröi japanilainen puheensorina ja juna-aseman äänet.
Kotimatkalla junassa vastaan Saorin kysymyksiin suomen kielen kieliopista ja sanojen merkityksistä. Saorin havaintoja kuunnellessa on helppo ymmärtää, että suomalaisilla ja japanilaisilla on paljon yhteistä. Tämän pystyi tuntemaan myös konserttisalissa. Sen huomasi orkesterista, kapellimestarista ja yleisöstä, mutta ennen kaikkea siitä musiikista, joka salissa kaikui.
Kaikkia asioita ei tarvitse yrittää selittää. Kun ylitän puolenyön aikaa yhtä Kamo-virran silloista matkalla kotiini, katson jokea, joka on onnistunut vangitsemaan hetkeksi kuun kuvajaisen.
Siltojen rakentaminen on aina tärkeää. Yhtä tärkeää on tehdä jo olemassaolevia siltoja entistä vahvemmiksi. Tuntuu hyvältä tietää olevansa oikealla alalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti