Joulu Kiotossa

Joululaulut tunkeutuvat korvista sisään ostoskeskuksissa ja kauppakaduilla. Oman yliopistoni valtavan kuusen latvaan on ripustettu suuri tähti, ja kuusen valokoristeet ovat muutenkin varsin näyttäviä.

Sanotaan, että japanilaiset noudattavat vuoden lopussa viikon sisällä kolmea eri uskontoa. Joulu on kristillinen juhla, uudenvuoden aattoa vietetään buddhalaisittain ja uudenvuoden päivää shintolaisittain.

Todellisuudessa joulu ei kuitenkaan ole Japanissa iso tapahtuma. Itse asiassa Japanin joulu ja uusivuosi ovat jossain määrin päinvastaisia Suomen perinteiden kanssa: täällä uutenavuotena keräännytään yhteen perheen kanssa ja noudatetaan mitä erilaisimpia perinteitä, mutta joulua vietetään kavereiden tai seurustelukumppanin kanssa. Kaikesta mainonnasta ja koristeista huolimatta joulu ei täällä huipennu minkäänlaisiin juhliin, vaan Japanissa joulu on rehellisen suoraselkäisesti kulutusjuhla. Juhlien ohella täältä puuttuu tosin jotain muutakin: ihmisten kiire ja stressi joulun alla. Olen itse herkistynyt sille taatusti viime vuosina aivan erityisesti Alkossa työskennellessäni. Sen puutetta en sure yhtään.

Jingle bells, jingle bells, jingle all the way...

Amerikkalaiset joululaulut virtaavat pitkän ostoskäytävän kaiuttimista toisiaan seuraten. Havahdun siihen, miten puuduttavia renkutuksia ne ovatkaan. Japanilaiset ystäväni pilailevat esittäen käsitystään masentavista suomalaisista joululauluista, joissa tontulla on univaikeuksia ja kuolleet perheenjäsenet saapuvat maahan linnun muodossa. Niin, tällaisten laulujen säestämänä vietetään vuoden tärkeintä perhejuhlaa. Tässä valossa Suomen joulu on itse asiassa kertakaikkisen absurdi.

Silti huomaan, että omasta mielestäni juuri nämä alakuloiset sävelmät tekevät joulusta joulun. Niitä kuunnellessa voi kuvitella itsensä paksuina kimmeltävien hankien keskelle. Niissä on jotain ikuista ja turvallista. Tai on tähän asti ollut. Jouluaattona huomasin istuvani japanin kielen oppitunnilla ja muutaman tunnin kuluttua katsomassa nō-teatteriesitystä keskellä lumetonta Kiotoa.

Mutta ei suomalainen joulunvietto ole Japanissa mitenkään mahdoton asia. Aatonaattona sain syödäkseni riisipuuroa suomalais-japanilaisissa joulujuhlissa. Täältä löytyy appelsiineja, joihin pistellä neilikoita (joskin kuulemani mukaan tämä on vieras perinne monille suomalaisillekin), ja jouluaaton iltana joimme Kumin kanssa glögiä ja kuuntelimme suomalaisia joululauluja.

Ihmiset tekevät lopulta joulun. Siinä mielessä en tällä kertaa voinut yhtyä tuttavani sanoihin, joiden mukaan joulu on pahin koitos, jonka Suomen ulkopuolella voi kokea.

Toivotan mukavaa joulua myös kaikille tätä lukeville, missä maailman kolkassa sitä sitten vietetäänkään.