Paluu

Tietokoneeni kovalevy hajosi joulukuussa. Yhdessä silmänräpäyksessä hävisi valtava määrä tekstiä, kuvia, musiikkia, muistoja. Odotin uutta tilaamani miniläppäriä viikkoja, ja sain sen vihdoin käsiini.

Koneen puuttuminen sai minut tiedostamaan, miten pelottavan tärkeäksi osaksi tietokone on muuttunut nykyihmisen elämää. Pärjään kyllä mainiosti ilman Facebookia ja vaikka nettiäkin, mutta ilman sähköpostia minun on jo vaikeampi olla.

En enää osaa kirjoittaa ilman tietokonetta. Miksi kirjoittaisinkaan käsin jotain, jonka kuitenkin myöhemmin haluan sähköiseen muotoon? Kun istuin asunnossani lukemassa kirjaa tai kuuntelemassa musiikkia, pääni alkoi täyttyä sanojen ja lauseiden jonosta, jotka halusin kirjata ylös. Joinain päivinä pyöräilin takaisin yliopistolle voidakseni tehdä niin kirjastossa.

Nyt minun ei enää tarvitse. Uusi japaninkielinen koneeni Windows 8 - käyttöjärjestelmineen kannettiin ovelleni, ja tulen oletettavasti saamaan tehokurssin nyt myös japanin kielen Windows-jargonista. Odotan jo innolla, kuinka suomeksikin loogiset lauseet kuten "Toimintoa ei voitu suorittaa, koska polku X viittasi laittomasti kohteeseen Y" taipuvat japaniksi.

Nyt, kun olen kuitenkin palannut tietokoneen ja Internetin mahdollisuuksien äärelle, jatkanen jälleen kirjoittamista tännekin. Samalla päivitän joulukuulle niitä mietelmiäni, joiden kirjoittamista suunnittelin tai olin jo ehtinyt aloittaa.

Lopuksi pieni neuvo kaikille tätä lukeville. Oli tilanteenne mikä tahansa, varmuuskopioiden tekemättä jättäminen on pelkkää idiotismia. Oma tekosyyni oli se, että minulla on Suomessa ihan hyvä ulkoinen kovalevy joka oli liian painava otettavaksi mukaan Japaniin, ja rahallinen tilanteeni on sellainen, ettei minua nyt huvita ostaa uutta ulkoista kovalevyä. Nyt maksoin siitä tärkeiden tiedostojen menetyksenä. Älkää toistako minun virhettäni. Tehkää varmuuskopiot edes nettiin, jos ette halua hankkia ulkoista kovalevyä. Pahassa paikassa tulette vielä kiittämään itseänne.