Ensilumi

Pian ruskasta kirjoitettuani ensilumi pyrytti Kiotoon. Hiutaleet valkaisivat ilman hetken ajaksi, mutta pian ne kävivät yhä harvemmiksi ja lopettivat sitten kokonaan. Sitruunapuun hedelmät hohtivat ulos astuessani jo aivan yhtä kirkkaankeltaisina kuin yleensäkin.

Myös pyöräni renkaat rahisivat Kamo-joen myötäisellä tiellä vailla vaaraa liukastumisesta. Mutta kun käännyin sillalla katsomaan jokea, huomasin, että pyry oli vienyt taivaalta värit. Kamo-jokea reunustavien puiden räiskyvinä hohtavat lehdet ovat pudonneet.

Perinteisessä japanilaisessa runoudessa talvi on se vuodenaika, kun tunteet ikään kuin nukkuvat talviunta puhjetakseen keväällä vaaleanpunaiseen kukkaan. Kun kirsikankukat ovat varisseet leijaillen alas, kesällä taivaalle puhkeavat räiskyvinä tulikukat; ilotulitteita ei Japanissa ammuta uutenavuotena, vaan kesällä. Syksyllä ihaillaan ensin pyöreänä taivaalla hohtavaa kuuta, myöhemmin räikeän punaisina hehkuvia puiden lehtiä.

Talvi ei kuitenkaan ole väritön.

Talven värit pääsevät täällä esiin illan käytyä jo pimeäksi. Kampuksen valtava kuusi on saanut latvaansa suuren tähden, ja sen oksistoa peittävät värikkäät valonauhat. Siellä täällä liikkeitä koristavat samankaltaiset, jouluiset valokoristeet.

Todellisuudessa talvi on nyky-Japanissa kaikkea muuta kuin nukkuvien tunteiden aikaa. Joulu on ystävänpäivän ohella vuoden selkein parisuhdejuhla.

Tuuli on käynyt purevammaksi kuin aiemmin. Kioton talvesta kuvaillaan täällä termeillä shimitsuku (染み付く), ehkäpä "viiltävä", tai sokobie (底冷え), "luihin ja ytimiin asti ulottuva". Tämä on helppo huomata: vaikka lämpöasteet eivät ole mitään verrattuna Suomen talveen, en muista Suomessa palelleeni samalla tavalla pitkään aikaan. Tämä johtuu siitä, että Kioto on vuorien ympäröimä. Samasta syystä kesä täällä on paikallisten mushiatsui (蒸し暑い), erityisen nihkeän kuuma.

Itselleni jo syyskuun alku oli liikaa. En edes halua tietää, millainen heinä-elokuu täällä on.

Suomessa voi luottaa siihen, että vaikka ulkona olisi kuinka kylmä, sisällä saa sentään olla lämpimässä. Iltaisin istun täällä kotonani takki päällä ja hansikkaat kädessä. Ikkunankarmit olen teipannut ilmastointiteipillä. Lämmitin ei onnistu pitämään lämpimänä kuin alueen aivan sen edessä, joten en katso tarpeelliseksi tuhlata energiaa ja kasvattaa sähkölaskuani pitämällä sitä turhaan päällä.

Hörppiessäni iltaisin lämmintä misokeittoa en voi olla ajattelematta, miten tämänkaltaisten asuntojen vuokraaminen on laillista. Näinä hetkinä tietoisuus talven väriloistosta on lämpimimpiä asioita, joita tiedän.