Pian
ruskasta kirjoitettuani ensilumi pyrytti Kiotoon. Hiutaleet
valkaisivat ilman hetken ajaksi, mutta pian ne kävivät yhä
harvemmiksi ja lopettivat sitten kokonaan. Sitruunapuun hedelmät
hohtivat ulos astuessani jo aivan yhtä kirkkaankeltaisina kuin
yleensäkin.
Myös pyöräni renkaat rahisivat Kamo-joen myötäisellä tiellä vailla vaaraa liukastumisesta. Mutta kun käännyin sillalla katsomaan jokea, huomasin, että pyry oli vienyt taivaalta värit. Kamo-jokea reunustavien puiden räiskyvinä hohtavat lehdet ovat pudonneet.
Perinteisessä japanilaisessa
runoudessa talvi on se vuodenaika, kun tunteet ikään kuin nukkuvat
talviunta puhjetakseen keväällä vaaleanpunaiseen kukkaan. Kun
kirsikankukat ovat varisseet leijaillen alas, kesällä taivaalle
puhkeavat räiskyvinä tulikukat; ilotulitteita ei Japanissa ammuta
uutenavuotena, vaan kesällä. Syksyllä ihaillaan ensin pyöreänä
taivaalla hohtavaa kuuta, myöhemmin räikeän punaisina hehkuvia
puiden lehtiä.
Talvi ei
kuitenkaan ole väritön.
Talven värit pääsevät täällä esiin illan käytyä jo pimeäksi. Kampuksen valtava kuusi on saanut latvaansa suuren tähden, ja sen oksistoa peittävät värikkäät valonauhat. Siellä täällä liikkeitä koristavat samankaltaiset, jouluiset valokoristeet.
Todellisuudessa
talvi on nyky-Japanissa kaikkea muuta kuin nukkuvien tunteiden aikaa.
Joulu on ystävänpäivän ohella vuoden selkein
parisuhdejuhla.
Tuuli on käynyt purevammaksi kuin aiemmin. Kioton talvesta kuvaillaan täällä termeillä shimitsuku (染み付く), ehkäpä "viiltävä", tai sokobie (底冷え), "luihin ja ytimiin asti ulottuva". Tämä on helppo huomata: vaikka lämpöasteet eivät ole mitään verrattuna Suomen talveen, en muista Suomessa palelleeni samalla tavalla pitkään aikaan. Tämä johtuu siitä, että Kioto on vuorien ympäröimä. Samasta syystä kesä täällä on paikallisten mushiatsui (蒸し暑い), erityisen nihkeän kuuma.
Tuuli on käynyt purevammaksi kuin aiemmin. Kioton talvesta kuvaillaan täällä termeillä shimitsuku (染み付く), ehkäpä "viiltävä", tai sokobie (底冷え), "luihin ja ytimiin asti ulottuva". Tämä on helppo huomata: vaikka lämpöasteet eivät ole mitään verrattuna Suomen talveen, en muista Suomessa palelleeni samalla tavalla pitkään aikaan. Tämä johtuu siitä, että Kioto on vuorien ympäröimä. Samasta syystä kesä täällä on paikallisten mushiatsui (蒸し暑い), erityisen nihkeän kuuma.
Itselleni
jo syyskuun alku oli liikaa. En edes halua tietää, millainen
heinä-elokuu täällä on.
Suomessa voi luottaa siihen, että vaikka ulkona olisi kuinka kylmä, sisällä saa sentään olla lämpimässä. Iltaisin istun täällä kotonani takki päällä ja hansikkaat kädessä. Ikkunankarmit olen teipannut ilmastointiteipillä. Lämmitin ei onnistu pitämään lämpimänä kuin alueen aivan sen edessä, joten en katso tarpeelliseksi tuhlata energiaa ja kasvattaa sähkölaskuani pitämällä sitä turhaan päällä.
Hörppiessäni iltaisin lämmintä misokeittoa en voi olla ajattelematta, miten tämänkaltaisten asuntojen vuokraaminen on laillista. Näinä hetkinä tietoisuus talven väriloistosta on lämpimimpiä asioita, joita tiedän.
Suomessa voi luottaa siihen, että vaikka ulkona olisi kuinka kylmä, sisällä saa sentään olla lämpimässä. Iltaisin istun täällä kotonani takki päällä ja hansikkaat kädessä. Ikkunankarmit olen teipannut ilmastointiteipillä. Lämmitin ei onnistu pitämään lämpimänä kuin alueen aivan sen edessä, joten en katso tarpeelliseksi tuhlata energiaa ja kasvattaa sähkölaskuani pitämällä sitä turhaan päällä.
Hörppiessäni iltaisin lämmintä misokeittoa en voi olla ajattelematta, miten tämänkaltaisten asuntojen vuokraaminen on laillista. Näinä hetkinä tietoisuus talven väriloistosta on lämpimimpiä asioita, joita tiedän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti