Kapselihotellissa / Suomi-saunassa

Muutama päivä sitten päätin, että ennen lähtöäni Kiotosta haluaisin vielä käydä Hiroshimassa. Koska päätös syntyi päivää ennen lähtöä, en odottanut hotellitarjonnalta liikoja. Päätinkin oikoa mutkat suoriksi ja yöpyä toista kertaa elämässäni kapselihotellissa.

Kapselihotellit ovat yksi niistä nyky-Japanin ilmiöistä, joille muualla maailmassa hihitellään ja joita pidetään enemmän tai vähemmän hulluina ja erikoisina. Ja no, kieltämättä siinä on ehkä jotain erikoista, että yöpyjä ei astu sisään huoneeseen, vaan tunkee itsensä vuoteen sijaan nukkumaan yhteen monista putkista seinällä. Mutta oli ennakkokäsitys kapselista mikä tahansa, oikeasti se on mitä mukavin ja kodikkain yöpymispaikka.

Mukavan pehmeä ja valaistukseltaan kodikas kapseli on yleensä varustettu vähintään televisiolla, kellolla ja radiolla. Televisiossa riittää kanavia yleisradion lähetyksistä aikuisviihteeseen, joskin riippuu aivan hotellista, maksaako tiettyjen kanavien katsominen vai ei. Viereistä kuvaa säihkätäville kerrottakoon, että omia jalkapohjia ei luonnollisesti tarvitse esitellä hotellin muulle käyttäjäkunnalle, vaan kapselin päädyn saa suljettua luukulla tai verholla. Hyvällä tuurilla kapselissa mahtuu korkeuden puolesta jopa istumaan, ja ainakin leveyssuunnassa kapseli on tarpeeksi tilava. Kovasti yli 180-senttiset joutuvat tosin mitä todennäköisimmin nukkumaan sikiöasennossa.

Kapselihotellissa ei kuitenkaan tarvitse viettää aikaa yksinomaan kapselin sisällä. Hotelleihin sisältyy melko usein myös kylpy- ja saunaosasto. Hotelleissa on myös lähes poikkeuksetta juoma-automaatteja, oleskeluhuoneita ja joskus myös jonkinlainen ravintola tai vähintään yksinkertaisia ruokia tarjoava automaatti. Kapselihotelliin tullaan oleskelemaan: sisään tullessa omat vaatteet kenkiä myöten jätetään lukolliseen lokeroon ja vaihdetaan jinbei-tyyppiseen asuun, toisin sanottuna lyhyisiin housuihin ja kevyeeseen, solmien suljettavaan paitaan.

Löysin Hiroshimasta erittäin hyvältä sijainnilta kapselihotellin, jossa yöpyminen kustansi 2600 jeniä (noin 20 euroa). Hotellin internet-sivuja tutkiessani huomasin, että hotellin kylpy- ja saunaosasto vaikutti poikkeuksellisen monipuoliselta. Osastolla oli erilaisia kuumavesialtaita, mutta myös peräti neljä erilaista saunaa. Itse asiassa pelkän kylpytilan käyttö ilman yöpymistä olisi maksanut 2400 jeniä, eli melkein yhtä paljon kuin itse yöpyminenkin. Jotain erityistä kylpyosastossa siis täytyi olla.

Yksi hotellin neljästä saunasta oli nimeltään Suomi-sauna. Kyseistä saunaa luonnehdittiin mahdollisuutena päästä nauttimaan löylystä (joka oli käännetty muotoon rouryuu).  Jokainen japanilaisia saunoja kokenut varmasti tietää, että yleensä japanilaiseen saunaan astujaa voi odottaa melkein mikä tahansa, kunhan sitä pystyy luonnehtimaan tavallista lämpimämmäksi huoneeksi. TV kuuluu lähes poikkeuksetta vakiovarustukseen, ja loppuun asti tunnutaan varovan sitä, ettei sauna vain käy liian kuumaksi. Itse olin siis riemuissani uudesta löydöstäni.

Kokeneemmat ystäväni kuitenkin esittivät heti epäilynsä saunaa kohtaan. Jossain päin Japania löylymahdollisuudella mainostettu sauna oli esimerkiksi paljastunut kopiksi, jossa paikan työntekijä kävi kerran tunnissa heittämässä vettä kiukaalle. Se niistä löylyistä sitten.

Hiroshimaan saavuttuani kävelin ympäri kaupunkia noin kuuden tunnin ajan painavaa olkalaukkua kantaen. Päivän taittuessa illaksi alkoi tuntua, että olisi aika istuutua rentoutumaan lämpimään kylpyyn.

Astuin siis sisään kapselihotellin maailmaan. Hoidin vastaanottomuodollisuudet, vaihdoin vaatetukseni, kävin tarkistamassa oman kapselini ja painuin suoraa päätä kylpyosastolle.

Kylpyosastoa ei kehuttu netissä turhaan. Altaita oli useampaan lähtöön tavallisesta lämminvesikylvystä poreilevaan kalsiumkylpyyn. Kapselihotellille tyypillisesti pesupaikkojen viereen oli asetettu parranajovälineet, hammasharjat ja muita hygienianhoitovälineitä. Peseydyin, istuin hetken kalsiumkylvyssä ja heti kun maltoin, nousin ylös ja avasin puuoven, jossa luki Finrando sauna, Suomi-sauna.

Saunan lattialla odotti ruukku, jonka päälle oli asetettu kauha. Nurkassa seisoi ihan oikea kiuas. Televisiossa pyöri komediaohjelma kiuasta vastapäätä. Ihan kuin Suomessa, mutta kuitenkin Japanissa. Olin tullut kotiin.

Ainoa pettymyksen hetki koitti, kun heitin vettä kuumille kiville, joista kuului sihinän sijaan lätinää. Mutta kärsivällisyys palkittiin: lämpö ja kosteus nousivat pian. En ole ikinä kokenut Japanissa näin miellyttävää saunaa. (Ainoana miinuksena oli todella päihtynyt vanhempi herrasmies, joka näytti nauttivan kiusallisista puheenaiheista.)

Suomalaisen saunan vieressä oli "viileäsauna", jossa istuessa tulvivat elävästi mieleen muistot jäähyhetkistä kylmemmällä ilmalla. Aitoa Japania oli sen sijaan se, että kahdesti saunaan tuli japanilainen, joka mutisi "onpa kuumaa" ja painui samalla ovenavauksella ulos. Edes lämpötilan puolesta helpommassa vaihtoehdossa, höyrysaunassa, ei ollut pahemmin muita.

Kylpemisen jälkeen istuin kuudennen kerroksen ravintolatilaan nauttimaan friteerattuja ostereita ja Kirinin tummaa olutta. Kaiuttimista virtasi hiljaa pehmeä jazz, oluen vaahto nuoleskeli lasin yläreunaa. En voinut tuona mukavan raukeuden valtaamana hetkenä olla ajattelematta, että kapselihotellit ovat kertakaikkisen upea asia.

Yllättävän monet tuntuvat nukkuvan oman kapselinsa sijaan ravintolatilan viereisessä oleskeluhuoneessa, jossa on mahdollista katsella televisiota ja lukea lehtiä tai sarjakuvia. Itse suuntasin kuitenkin rättiväsyneenä kapseliini, johon olisin todennäköisesti nukahtanutkin saman tien ilman naapurikapselista kantautuvaa TV:n ääntä. Useimmat tosin osaavat ottaa naapurit huomioon ja pitävät television äänenvoimakkuuden alhaalla.

Kapselihotellit ovat stereotyyppisesti illan viimeisestä junasta myöhästyneiden salarymanien yösijoja. Yöllä heräsinkin erittäin kovaääniseen, hyväntuuliseen ja päihtyneeseen jutteluun, joka vaimeni vasta hotellin työntekijän tultua hiljentämään hilpeä juhlija. Kun aamulla istuuduin ravintolatilan tiskille nauttimaan aamiaista, lähelleni istuutui hieman räjähtänyt mies, joka tilasi pullo-oluen. Lasin ja pullon saatuaan hän pyysi isompaa lasia, joka olisi täynnä jäitä.

Hän totisesti kuulosti ja näytti siltä, että hänen oli pakko saada olut jäillä.

Olisin tässä vaiheessa voinut jättää kapselihotellin taakseni, mutta aamiaisen jälkeen huomasin kylpyosaston vetävän minua puoleensa vielä kerran. Tällä kertaa suomalaisen saunan kiuaskin oli kuumempi, ja vesi höyrystyi heti. Pukeutumistilaa koristivat Nihon sauna kyōkain eli Japanin saunayhdistyksen infotaulut saunan terveyvaikutteista.

Yöpyminen kapselihotellissa on yksi niistä nyky-Japanin kokemuksista, joita ei voi kokea autenttisena juopuneine salarymaneineen missään muualla maailmassa. Varsinkin oleskelutilassa kapselihotelli kyllä mahdollistaa sosiaalisuudenkin, mutta periaatteessa konseptin voi nähdä osana samaa epäsosiaalisia palveluita tarjoavaa jatkumoa, johon kuuluvat myös yhden hengen karaoke tai yhden ihmisen loosit raamen-paikoissa. Vaikka en itse innostu kahdesta viimeisestä, kapselihotellien yksityisyydestä nautin täysin rinnoin. Omassa kapselissa on jotain kertakaikkisen parempaa kuin usean hengen dormitorihuoneissa, joita Hiroshimassa kyllä olisi ollut tarjolla pilvin pimein. Aamulla suuntasin hyvin levänneenä ja hyvin kylpeneenä kohti Miyajimaa ja sen kuuluisaa torii-porttia keskellä merta. Ehkäpä saunayhdistyksen väitteissä oli jotain perääkin.

Lopuksi kunnia sille, jolle se kuuluu: New Japan Ex -kapselihotelli erittäin hyvällä sijainnilla, Hiroshiman vilkkaalla yöelämäalueella löytyy täältä: http://www.sauna-nj.co.jp/index.html. Paikan ainoa huono puoli lienee se, että kuten niin monet muutkin kapselihotellit, myös tämä on valitettavasti vain miesten käyttöön.